Zal Bastarissa...

Heippatirallaa! Tänään oli kuuma ja mielenkiintoinen päivä. Lähdimme noin kello kymmenen aikaan kohti vuoristokylää, Zal Bastaria. Matkan pituus oli n. 30km, mutta aikaa kului silti reippaasti, huimat 2,5 tuntia! Tie oli toooosi mutkikas, kapea ja jyrkkä. Mentiin tyttöjen kanssa aluksi takapenkille, mutta sielä ei pystynyt olemaan kauaa, niin kuin saattaa arvata pian kaikki olivat etuosassa valitellen huonoa oloa. Välillä pysähdeltiin ja tarkistettiin voiko eteenpäin menemistä jatkaa, sekä välillä käännyttiin takaisin, kun huomattiin tien olevan epäkunnossa. Bussilla mentiin varovasti, mutta kyyti oli silti rajua heilumista..ihan suoraan sanottuna. Paikan päällä meitä odotti lauma lapsia ja nuoria. Meitä seurattiin silmätarkkana, samalla kuin pienellä koulun pihalla juoksenteli kanoja. Menimme aluksi koulun kokoontumistilaan ja suunnittelimme tulevaa. Sitten kävimme kertomassa meidän suunnitelmistaan yhdelle luokalla. Oli kiva huomata, että meidän koulun luokkatilat ovat sittenkin isot, verrattuna siihen että luokassa yhdellä pulpetilla istui neljä oppilasta... Sää oli todella kuuma, vaikka meille oltiin sanottu että vuoristossa olisi viileämpää, niin ei todellakkaan ollut! Toisaalta ihan kiva, toisaalta ei sillä olo oli niiiin kuuma, että kylmä suihku olisi kelvannut! Siinä sitten menimme monta kierrosta NEWSTART ohjelmaa, näyttäen mitä huomenna pitäisi opettaa lapsille paikallisten avulla. Noh, kun se oli ohi pääsimme jälleen houkuttelevaan bussiin, joka suuntasi kohti hurjia teitä. Matkalla Tiranaan kävimme purolla vilvoittelemassa, jossa oli hyvin kaunista sillä yläpuolella näkyi suuret vuoret ja paljon vihreyttä. Monet saivat vesipesun ja siitä tuli raikas olo (vaattet litimärkinä), jolla jaksoi Tiranaan asti. Adran pihalla oli hyvä fiilis, koska bussimatka loppui ja herkullinen ruoka oli valmiina pöydässä. Loppupäivä hölläiltiin ja kävimme iltakävelyllä. Oikein onnistunut päivä, huomista odottelen! -Terkuin Jenni, jo hieman ruskettuneena ;)